Skip to main content

Mikä käyttöteoria minua ohjaa? Osa 2/2

Edellisessä postauksessani Mikä käyttöteoria minua ohjaa? Osa 1/2 esittelin Oulun yliopiston (ei vuosilukua, 5) kysymyksiä, joiden mukaan omaa kasvatusta ja opetusta koskevaa käyttöteoriaa voi reflektoida ja kehittää. Oppimiskäsityksiäni käsittelin jo tuossa aikaisemmassa tekstissäni, ja nyt palaan  muutamiin listan kysymyksistä.
  • Millaisena näen itseni opettajana?
  • Millainen on oppimiskäsitykseni?
  • Mihin uskomuksiin ja arvoihin pedagoginen käyttöteoriani perustuu?
  • Miten näen itseni osana kasvattavaa yhteisöä?

Kuten ensimmäisessä käyttöteoriaa koskevassa tekstissäni totesin, oppimis-ohjauskäsitykseni on tällä hetkellä ehkä eniten sosio-konstruktiivinen.. Outi Pylkän (ei vuosilukua) mukaan tällaista oppimista tukevia työskentelytapoja ovat mm. mallintaminen, oppimistehtävät, tiedon hankinta itsenäisesti ja sen rakentelu yhdessä, ilmaiseminen, reflektio ja tutkiminen. Tunnistan näistä pitkälti oman tapani opettaa.

Opetuksessani aloitan yleensä siitä, että esittelen joitain teorioita tai malleja (mallintaminen), ja sen jälkeen mahdollisimman nopeasti koitan antaa tehtäviä tai ajatuspähkinöitä joissa mallia voi kokeilla soveltaa käytännössä. Olen alkanut myös entistä enemmän antamaan tehtäviä, joissa opiskelija joutuu reflektoimaan asioita ja oppimistaan itse, ja antamaan myös tehtäviä jossa aihetta pitää tutkia ja analysoida itse jotta ymmärtää, mikä on tehtävän kannalta oleellista tietoa. Tämä on jossain määrin haasteellista: opiskelijat antava yleensä hyvää palautetta siitä, että esim. harjoitustyöohjeet ovat selkeät. Toisaalta olen alkanut tiedostamaan, että hieman "löysät" ohjeet voivat olla oppimisen kannalta paremmat koska ne haastavat enemmän pohtimaan itse, ja näin kehittävät nimenomaan työelämässä tarvittavia taitoja osata itse ymmärtää, mitä on tehtävä jonkun casen ratkaisemiseksi.


Edellinen viittaa jo ns. ongelmaperustaiseen oppimiseen (vrt. Pylkän kuvio, ei vuosilukua), jossa opiskelijan rooli entisestään kasvaa. Tähän suuntaan pyrin, mutta koen sen vielä hyvin haastavaksi ohjata vaikka joitain kokeiluja olen pariopettajuuden myötä jo päässyt tekemään tämän ajattelun mukaisesti.

Näen siis itseni opettajana tällä hetkellä jossain määrin mallina opiskelijoille siitä, mitä esim. kansainvälisyys ja liiketoiminta voivat urana tarjota, ja jaan heille omia kokemuksiani ulkomaisista organisaatioista ja niiden toiminnasta. Pyrin kuitenkin entistä enemmän ikään kuin oppimisen fasilitaattorin rooliin: miten voin ohjata toisia niin, että he saavat itsestään irti parhaimpansa ja kokevat ahaa-elämyksiä opiskelemansa asian suhteen. Syrjäläinen, Jyrhämä ja Haverisen (2004) mukaan kasvatustyöni pyrkii siis oppijan hyvään: miten opettaja voin parhaalla mahdollisella tavalla auttaa oppijan monipuolista oppimista ja persoonallisuuden kasvua.

Pedagogiset arvoni sitoutuvat asenteen osalta hieman mestari-oppipoika ajatteluun. Koitan näyttää oman asenteeni ja tekemiseni osalta, että esim. kansainvälistyminen kannattaa ja nuorten tulisi rohkeasti kokeilla uusia ja erilaisia juttuja oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Koen, että vaikka pyrin enemmän oppimisen fasilitaattorin rooliin, en voi olla uskottava liiketoiminnan opettaja ilman varsinaista liiketoiminnan omakohtaista kokemusta. Sama pätee kansainvälisyyteen. Kansainvälistymistä ei voi ainoastaan opiskella kirjoista, sitä on itse kokeiltava voidakseen olla uskottava asiantuntija toisten edessä. Ehkä tähän ajatukseen liittyen koen erittäin vahvasti, että minun on opettajana myös kehitettävä ja pidettävä yllä substanssiosaamista opettamieni aineiden alalta, ja löydettävä mahdollisuuksia myös riitävään oman alakohtaisen työkokemuksen ylläpitoon. Nämä ovat olleet selkeitä vahvuuksiani tähän mennessä opiskelijoilta saamani palautteen mukaan. Omalla toiminnallani voin opettajana edistää näin myös opetuksen työelämälähtöisyyttä, ja tuoda tutuksi ja näkyväksi sitä kulttuuria, joka yrityksissä opiskelijoita opintojen jälkeen odottaa (vrt. esim Annala ja Heinonen, 2009, 23).




Lähteet:
1. Oulun yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Luokanopettajan pedagoginen portfolio – ammatillisen kasvun kansio http://www.oulu.fi/sites/default/files/content/pedagoginen_portfolio_2010.pdf
2. Syrjäläinen, Erja; Jyrhämä, Riitta ja Haverinen, Liisa: Opettajan pedagoginen ajattelu. http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/luku1/sisalto1.htm . 2004.  Viitattu 7.1.2017.
3. Pylkkä, Outi. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Ammatillinen opettajakorkeakoulu: Oppimiskäsityksistä oppimisen ohjaamiseen. Ei vuosilukua. http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasityksista-oppimisen-ohjaamiseen/ Viitattu 7.1.2017.
4. Annala, Johanna ja Heinonen, Pirjo. Yhteistoiminnallisuus opettajan työssä. Teoksessa Ammatillisen opettajan käsikirja. Toim. Helander, Jaakko. HAMK, Hämeenlinna, 2009.

Comments

Popular posts from this blog

Opetuksen havainnointi Järvenpään Keudassa

Sain mahdollisuuden päästä seuraamaan vertaisryhmäläiseni Enni Mörkin opetusta Keudassa, Järvenpäässä 8.12.2017 klo 8.00-11.00. Keuda on ammattiopisto, jossa tarjotaan opetusta monella eri alalla ja eri toimipisteissä nuorille sekä aikuisille. Ryhmänä oli nuorten, toisen vuoden media-assistenttiopiskelijat jotka aloittivat marraskuussa valinnaisen Verkkotuotannon toteuttamisen opintokokonaisuuden (30 osaamispistettä). Jos kokonaisuutta olisi joka arkipäivä, opinto kestäisi noin puoli vuotta. Opinto on pilkottu 1,5 vuodelle ja tänä vuonna se alkoi poikkeuksellisesti jo 2. vuoden syksyllä. Opintoon kuuluu myös työpaikalla tapahtuvaa oppimista 3. vuoden keväällä. Loppuvuodeksi 2017 heille on suunniteltu osio: Verkkotuotannon suunnittelu, jota opetetaan n. 5-6 h / viikko. Oma roolini oli olla tarkkailijana, en ottanut osaa tunnilla käytyihin  keskusteluihin. Sen sijaan keskustelimme hieman taustoista ennen tunteja, niiden välillä ja niiden jälkeen Ennin ja hänen kollegoidensa kans

Games in teaching: testing out Seppo.io

It is summer time and a therefore a good time to start thinking about how to organize the courses in the coming autumn semester. One of the goals that I have set for myself in my teacher training is to learn more about pedagogy in the digital environments, and also touch the topic of gaming that is oh so hot in the Finnish education industry at the moment. The gaming function in education is not there just for fun (even if it is clear that enjoying the learning process improves the results), but in fact it has been proven e.g. at University of Colorado in Denver that  learners who gained skills through gamified e-learning courses scored 14% higher than those who learned through traditional methods.  Having heard that our university has an access to Seppo.io I am eager to test it out. Seppo.io provides a platform to teach with a game, "in a fun and easy way", as they advertise. The pros of the tool are the possibility to take the learning out from the classroom to the

Mitä on hyvä (verkko)opetus?

Olen viime aikoina tutustunut kahteen teokseen verkkopedagogiikkaan liittyen: Löfström, E., Kanerva, K., Tuuttila, L., Lehtinen, A. & Nevgi, A. 2006. Laadukkaasti verkossa. Verkko-opetuksen käsikirja yliopisto-opettajalle. Helsinki: Yliopistopaino.   Nevgi, A. ja Tirri, K. 2003. Hyvää verkko-opetusta etsimässä: Oppimista edistävät ja estävät tekijät verkko-oppimisympäristöissä - opiskelijoiden kokemukset ja opettajien arviot. Suomen kasvatustieteellinen seura. Molemmissa teoksissa huomioitavaa on, että ne ovat jo yli kymmenen vuotta vanhoja, joten varsinainen tekniset toteutusmahdollisuudet pedagogisesti ovat huimasti jo kirjoitusajoista kehittyneet. Teoksista löytyy kuitenkin muita, kiinnostavia teorioita ja pohdintatehtäviä, joita voi edelleen soveltaa ja palaankin näihin vielä  tulevissa blogikirjoituksissani. Ensimmäisenä kuitenkin tartun molemmissa teoksissa esitettyyn perustavanlaatuiseen kysymykseen, jota olen itsekin viime aikoina pohdiskellut uusia kursseja suunnite