Opettamista opiskelemassa: Verkko-opetuksen kehittäminen

Työpaikallamme järjestettiin lukuvuoden aloittajaiseksi koulutus, jonka vetäjänä toimi Kirsi Viitanen Eduta Oy:sta. Viitanen on myös Kehittämispäällikkö ja koulutussuunnittelija Poliisiammattikorkeakoulussa.

Koulutus sattui hyvään aikaan omien pedagogisten opintojeni kanssa, sillä verkkopedagogiikka on yksi niistä aiheista, joihin haluan perehtyä. Koulutuksessa käsiteltiin seuraavia aiheita:

• Digitalisaatio ja verkko-opetuksen laadun osa-alueet
• Opetuksen suunnitteluprosessi ja linjakas opetuksen suunnittelu
• Sulautuva oppimisen ja käänteisen opetuksen periaatteet
• Verkko-opetuksen tähtimalli

Asiaa oli siis paljon. Kaikkea ei ole tarkoituksenmukaista tässä käsitellä, mutta nostan tiettyjä muistiinpanojani esiin, erityisesti verkkototeutuksien käytännön suunnitteluun liittyen.

Ensinnäkin puhuimme siitä mitä tarkoittaa sulautuva opetus. Tämä oli minulle ennestään tuntematon termi. Sulautuvalla opetuksella tarkoitettaan pitkälti sitä, miten lähiopetusta, etäopetusta (digi), ja käytännön harjoittelua yhdistetään tietojen ja taitojen opiskelemiseksi. Lähtökohtana tulisi aina olla oppijalähtöisyys: mitä opiskelija tarvitsee oppiakseen parhaiten? Tästä ajatuksesta tulisi kaiken suunnittelun alkaa. Tämä on samansuuntainen ajatus kuin markkinoinnissa ja liiketoiminnassa paljon keskusteltu asiakaslähtöisyys, eli täytyy pohtia ja jollain tasolla ymmärtää, millaisia tarpeita ja toiveita asiakkaalla on. Samoin kuten liike-elämässä, opettajalla on oltava selkeä ymmärrys siitä, ketä opiskelijat ovat. Itselläni vahvistuikin ajatus, että opettajat voisivat opetuksen ja tutkintojen suunnittelussa hyötyä samanlaisista profilointi- ja customer persona –työkaluista kuin mitä markkinoinnin suunnittelussa käytetään.

Tämän jälkeen on mietittävä, mitä opiskelija voi oppia vertaisryhmässä, mitä itsenäisesti opiskellen, ja mikä sisältö on niin arvokasta, että siihen kannattaa käyttää opettajan ohjausaikaa. Tässä määrittelyssä voi auttaa myös ns. ydinainesanalyysi, jonka avulla määritellään se osaaminen, joka jokaisen osallistujan tulisi jakson/kurssin jälkeen osata verrattuna siihen tietoon, joka on enemmän nice-to-know –tasolla.

Verkossa opiskelijoita tulisi Viitasen mukaan puhutella henkilökohtaisesti Sinä-muodossa, ei passiivissa tai kolmannessa persoonassa. Ohjeet tulisi aloittaa tyyliin ”Sinä kirjoitat…” , ”Sinä luet…” jne.

Verkkokurssilla on myös tärkeää luoda illuusio siitä, että opettaja on läsnä. Opettajan tulisi siis jättää digitaalisia jälkiä, esimerkiksi pieniä viestejä alustalle/opiskelijoille tai kertoa etukäteen, että hän käy kurssialustalla kolme kertaa viikossa (ja tietysti myös käydä siellä sovitusti). 

Aikataulutuksen on myös oltava selkeä. On hyvä luoda kalenteri tai Moodlen sivu-painikkeella kohta, josta suoraan näkee mitä tehtäviä on tehtävä, ja milloin ovat niiden deadlinet. 

Ryhmäyttäminen on oleellista myös verkossa tapahtuvassa opiskelussa. Ryhmäyttämiseen on erilaisia keinoja; yksi käytetyimmistä on varmasti pyytää jokaista esittelemään itsensä lyhyellä tekstillä ja mahdollisesti kuvalla. Lisäksi opiskelijoita voi pyytää kertomaan siitä, miksi he ovat kyseisellä kurssilla ja mitä he siltä odottavat. Tähän voi käyttää esimerkiksi Moodlen Sanasto-aktiviteettia. 

Verkkokurssin pienryhmissä 4 henkilöä on usein sopiva määrä. Keskustelu pysyy koossa, vapaamatkustajana on vaikea olla ja jos joku jättää kurssin kesken, ei ryhmästä vielä tule liian pientä. Yksi Viitasen antama vinkki liittyi ryhmäkeskusteluihin: pienryhmille on annettava selkeät ohjeet/aiheet, joita jokainen työstää ensin itsenäisesti esim. lukemalla, katsomalla videon tms. Sen jälkeen ryhmä pohtii asiaa yhdessä, ja opettaja antaa selvän ohjeen myös siitä, mitä keskustelun lopputuloksena tai tuotoksena on synnyttävä. Tämä oli hyvä ohje omaa työskentelyäni ajatellen: Olen aiemmin luonut keskusteluryhmiä ja antanut opiskelijoille materiaalia tutustuttavaksi, mutta en todennäköisesti tarpeeksi tarkkoja ohjeita siitä, mitä lopputuloksen on oltava. Tämän siis pistän jatkoa varten korvan taakse. 

Hyvä huomio Viitaselta oli myös se, että Moodlessa on hyvä välttää Tehtävä-työkalun käyttöä palautuksissa. Tällöin opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta nähdä toistensa palautuksia ja oppia niistä. Aika harvoin on sellaisia tehtäviä, jotka ovat niin henkilökohtaisia ettei niitä voisi toisten kanssa jakaa. Näinollen on usein parempi käyttää joko avointa keskustelufoorumia tai kysymys-vastaus –toimintoa. Jälkimmäinen mahdollistaa sen, että opiskelija näkee toisten vastaukset vasta kun on palauttanut oman tuotoksensa. Tällöin asiaan on tutustuttava itse, mutta sen jälkeen voi vielä kommentoida toisten vastauksia. Tämä toimintamalli tukee paremmin yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentamista, joka onnistuu vain jos asioita tehdään, neuvotellaan ja rakennetaan syy-seuraussuhteita yhdessä. Ryhmäkeskustelut voi edelleen organisoida siten, että opiskelijat jaetaan Moodlen Ryhmä-toiminnolla ryhmiin etukäteen, ja keskustelut voivat tapahtua joko erillisisissä ryhmissä (jolloin ryhmät eivät näe toistensa tuotoksia) tai näkyvissä ryhmissä (jolloin ryhmät näkevät toistensa tekstit mutta eivät pääse niitä kommentoimaan).

Yleisesti ottaen opiskelijoilla ei kannata teettää tehtäviä, jotka eivät vaikuta loppuarvosanaan. Tehtävien suunnittelussa kannattaa siis soveltaa keppiä ja porkkanaa, muuten tehtävät jäävät todennäköisesti tekemättä.

Keskustelimme vielä lopuksi arvioinnista, ja Viitanen antoi hyvän ohjeen mm. isojen ryhmien arviointiin vertaisarviointimenetelmää käyttämällä. Tässä mallissa opiskelijoille annetaan etukäteen selkeä kuvaus siitä, millaisin kriteerein töitä arvioidaan. Tämän jälkeen jokainen ryhmä arvioi esim. kaksi muuta vertaisryhmää näihin kriteereihin perustuen, ja lisäksi tekee myös oman ryhmän itsearvioinnin samoin perustein ja näihin kahteen edelliseen vertaamalla. Kaikkien ryhmien arviointi on myös perusteltava sanallisesti. Opettaja sitten antaa arvosanan vain sen perusteella, mitä vertaisarviointi arvosanaksi tuottaa, toki tarkistaen että arviointi on tehty ohjeita noudattaen.

Koulutuksen aikana tuli ilmi myös ilmainen lisäosa H5P jota Moodlessa voi käyttää interaktiivisuuden lisäämiseksi verkkoalustalla. Siitä löytyy lisää tietoa täältä https://h5p.org/. Aion tutustua tähän jatkossa tarkemmin.

Kirsi Viitasen itse aiemmin Slidesharessa jakama materiaali löytyy täältä

Tämä materiaali on tehty aiemmin eikä se ole identtinen sen kanssa, mitä meidän koulutuksessamme käsiteltiin, mutta se antaa hyvän käsityksen siitä, millaisia sisältöjä meillä oli.